Värillinen mies, yksin kirkossa, on vallassa näky massiivisesta mustasta kyrvästä. Hän ei voi vastustaa halua palvoa sitä, silitellen sitä kunnioituksella. Hänen kätensä liikkuu ylös ja alas, nauttien joka hetkestä tämän ison mustan kyrvän kanssa.
Kirkon pyhätössä värillinen mies paljastaa valtavan eebenpuun varren, monumentin miehuudelleen. Alttarista tulee hänen näyttämönsä, saarnatuolistaan hänen jalustansa. Hän ei saarnaa täällä, vaan hänen mahtavan jäsenensä palvontaa. Hänen kätensä silittävät asiantuntevasti ympärystä, huulet kiusoittelevat päätä, luoden huumaavan rytmin, joka kaikuu tyhjien pikkareiden läpi. Hänen sooloesityksensä on testamentti hänen antaumukselleen, kunnianosoitus vaikuttavan kyvykkyytensä voimalle ja viehättävyydelle. Jokainen liike on virsi, jokainen huohotus rukous, jokainen huokaus ylistys. Näky hänen kätensä liikkuvan ylös ja alas massiivisen varren pituudella on näytelmä, joka saisi jopa miesten pyhimmät punastumaan. Tämä ei ole vain itseään miellyttävä mies, vaan juhla mustan kyrpänsä kauneudesta ja voimasta, saarna lihallisen halun kielellä.